tiistai 29. marraskuuta 2016

Pentutarkissa ja siruilla

Tänään oli eka autoilupäivä. Pennut pääsivät auton kyytiin ja monesti on melkoinen mekkala menomatkalla ja paluumatkalla on usein hiljaista väkeä. Nyt Leavingsit olivat melko hiljaa myös mennessä. Johtuikohan siitä, että oli pimeää, kun meidän eläinlääkäriaika oli vasta kuuden jälkeen illalla. Joitain pienen pieniä ääniä kuului, mutta ei mitää protestiääniä suinkaan. Eli hienosti siis eka matka autolla sujui.

Eläinlääkärissä sitten avasin boxin ylävetoketjun ja pennuthan heti hyppäsivät tutkimaan ja roikkumaan boxin laidoille. Ja saivat tietenkin henkilökunnan ihastuksesta huokailemaan :)) Kyllä saivat taasen monen monta rapsuttajaa ja antoivat pusuja lähelle tulijoille.

Oma ihana vakieläinlääkärini Katariina Lempäälän Pieneläinklinikalla tutki huolella jokaisen pennun erikseen ja totesi kaikki pennut moitteettomiksi. Pojilla oli kivekset paikoillaan. Täydellistä porukkaa siis. Ja niinkuin viestittelin yhden pennunomistajan kanssa ja hän tokaisikin, että parasta A-luokkaa! Ja niinhän nuo ovat!




Ja sitten kotosalla kävin Omakoirassa hyväksymässä pentujen rekisteröinnin valmiiksi. Nyt vain odottelen rekisteröinnin valmistumista seuraavaksi. Yleensä se on tullut jopa seuraavana päivänä.

Ja nimiäkään en sitten enää muuttanut :)


maanantai 28. marraskuuta 2016

Jade lähti kotiinsa

Nyt se päivä sitten koitti. Jade lähti kotiinsa Lauran luo. Haikeat fiilikset täällä....
Tänään vietetään myös Jaden 3-vuotis synttäreitä!!

Jade ja Laura, jälleennäkemisen riemua!


Eilen oli Jaden viimeinen SPA-päivä ja mammakoira sai perusteellisen pesun ja huollon. Kaunis on vieläkin ja hyvin vähän turkki kärsi pennuista. Toki se oheni, mutta edelleen on kaunisturkkinen rouva!





Ja pesun päälle sitten poseerattiin veljen kanssa synttärikuvia varten :))
Bobo ja Jade 3-vuotta! Onnea!





No, jottei tämä päivitys menisi ihan pelkäksi mammakoiran kuviksi, niin laitetaan vielä eiliseltä pentujen ulkoilureissulta kuvia. Ihanan kuivalla kelillä oli mukava päästellä menemään....
Kivaa oli!! Unna oli tarhantätinä mukana leikittämässä Jaden kanssa pentuja.

Kuvien laatu ei ole mikään kovin hyvä, kun ovat niin nopsaan napsittuja..


















sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Mission impossible

Olemme aivan liian pitkään venyttäneet Leavingsien yhteiskuvaa. Tarkoitan sitä, että pennut ovat jo niin "vanhoja", että vauhtia on niin paljon, että porukkaa on vaikea saada pysymään paikoillaan. Yleensä olen ottanut tyttären kanssa valokuvia noin 4,5 viikon tai viimeistään 6-viikon ikäisistä pennuista ja nyt nämä vauhtihemmot ovat jo 7-viikkoa! Tytär ei ole käynyt nyt kameransa kanssa ja niinpä sitten virittelimme isännän kanssa tänään kuvaussession sellaiseen ajankohtaan, että pennut olivat jo suurimman energiansa juosseet pois :)

Kun sitten "sata kuvaa" otettiin niin se yksi hyväkin sieltä löytyi, missä kaikkien nassu näkyi :))

Tässäpä tämä hyvä yhteiskuva sisaruksista!







Ja sitten muutama otos siitä mitä kulisseissa oikeasti näytti ja millaisia hauskoja ne muut olivat :) Korvat väärinpäin, pallot suussa ja kova pyrkimys pois laatikosta...









tiistai 22. marraskuuta 2016

Kaulapannat testissä

Leavingsien testiryhmä pääsi tänään testaamaan ensimmäistä kertaa kaulapantoja. Kävin tänään eläinkaupassa ostoksilla etsimässä pikkuäen kaulaan sopivia pentupantoja. Tarkoituksenani oli ostaa niin pienet ja kevyet pannat, että pennun on hyvä opetella kaulapannan käyttöä. Olen jo useamman kerran ostanutkin pennun ekoiksi pannoiksi kissoille tarkoitetut pehmeät pannat pikalukolla. 

Siispä suunnistin eläinkaupassa niiden luokse. Myyjä tuli kertomaan minulle, että katselen kissanpantoja :)) Kerroin etsiväni eläväisille pienille koiranpennuille ensipantoja ja en halua niiden olevan todellakaan isoja ja kömpelöitä. Niiden lukon tulee olla nopeasti avattava/suljettava, jotta vilkkaan pennun kanssa ei tarvitse pitkiä aikoja taistella pannan kanssa. 

Kokeilin varmasti 50 pannan lukot ja löysin niistä kaksi sellaista, jotka aukesivat hyvin!!! Kauhean tiukkoja lukkoja oli muissa, ei ainakaan minun sormin helposti avattavissa. Niinpä siirryin koiraosastolle.... Sieltä löytyikin sitten Top Canis merkkiset mukavalla lukolla varustetut mustat pienet pannat, jotka päätin ottaa pojille.


Pojille mustat, työille värikkäät pannat


No, testiryhmäläisemme saivat pannat kaulaan. Ei mielestäni ollut kovinkaan suuri shokki. :))
Jonkinasteisia erilaisia kiemuroita tehtiin, liikehdintä oli hiukan epävakaista, kun toisella takajalalla piti koko ajan rapsutella kaulapannan kohtaa :D Mutta hienosti kuljettiin aina aika ajoin :))


















Mutta tämä testiryhmä teki hyvää työtä.... Nimittäin, jos olisimme oikeasti testiryhmäläisiä, olisi nyt tuotekehityksen paikka. Onneksi minä kuljen kaiken aikaa pentujen kanssa niiden ollessa lattialla vapaana ja katselen mitä ne puuhaavat. Kaulapantakin voi olla kohtalokas. Niin hyviltä kuin nuo mustat pannat muutoin tuntuivat (kevyet, kiva lukko, sopiva koko), oli ne kahden pennun leikkiessä jopa vaaralliset. Tietenkin toisen kaulassa oleva panta kiinnosti kovasti kaveria ja siitä piti sitten ottaa hampailla kiinni ja vetää. Tuossa Top Canicsen pannassa eipäs ollutkaan minkäänlaista estoa sille, etteikö sitä kiristyskohdasta vetäessä olisi saanut kiristettyä kireämmälle toisen kaulaan. Onneksi mitään ei käynyt, kun koko ajan vieressä olin ja heti huomasin, mutta niin vaan tuollainen panta voisi ihan yhtä hyvin jäädä vaikka ulkona kiinni jonnekin oksaan tai vastaavaan.... Hui kuinka karmivaa....

Tuosta oikeanpuoleisesta lenkistä kun vetää, niin panta kiristyy....

Tässä panta niinkuin se pennun kaulassa oli ja noilla lenkeillä laitoin eston kiristymiselle, kuten tuossa alla.

Tässä panta sellaisena kuin pannan pitäisi testiryhmäläisen kokeilun jälkeen olla!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Pentutavaraa, rekisteröinnin aloittamista jne

Iiks... Tänään iski totuus, kun Lauran kanssa viestiteltiin Jaden kotiinpaluusta! Nämä piiperöt alkavat olla kohta jo ISOJA pieniä :))

Mammakoira lähtee kotiinsa jo viikon päästä, omana 3-vuotissynttäripäivänään. Pennut ovat silloin reippaasti yli 7-viikkoa vanhoja. Maitobaari kyllä vielä tarjoilee antimiaan pikkuväelle, mutta ei kovin kauaa jaksa piraijahampaisia riiviöitä mahan alla roikkumassa. Nyt jo aikas nopsaan tulee murinat ja tiukka kielto. Ja lapset tottelevat kiltisti. Kotiinlähdön aikaan pitäisi sitten olla jo oikeastaan maitobaari sulkeutunut.

Tämä ajankohta tarkoittaa myös sitä, että minun on varattava aika eläinlääkärintarkastukseen ja sirutukseen ensi viikon tiistaiksi. Sitten ehdin vielä saada rekisteröinnin valmiiksi ennen pentujen luovutusta. Tänä iltana jo aloittelin rekisteröinnin tekoa Kennelliittoon ja kirjoittelin viisikolle aiemmin ilmoittamani nimet. En siis ole muuttanut niitä vaan edelleen ovat samassa muodossa kuin pari päivitystä taaksepäin.

Olen myös hankkinut lähes kaikki pennuille mukaan tulevat tavarat pentureppuun. Huomenna käyn vielä ostoksilla. Muutamaa juttua vielä odottelen postin kautta tulevaksi ja sitten alkaa olla jo pentujen starttipaketti valmiina :)

Ensi viikolle pitää suunnitella myös pentujen pesupäivä. Saavat pennelit lähteä maailmaa valloittamaan sitten hyvän tuoksuisena ja turkit ojennuksessa. Tästä operaatiosta olen aina ottanut märkäkuvia edestä, sivulta ja takaa, joista sitten näkee millainen otus sen karvan alla oikeasti piileksii :)

Tällä viikolla tulee vielä monta silmäparia ihastelemaan viisikkoa ja pennut saavat taasen tutustua uusiin ihmisiin.

Oi kuinka nopsaan tämä pentuaika aina vierähtääkään! Jadea tulee hirmu ikävä, kun se jättää viikon päästä tämän lauman, mutta me varmasti näemme vielä monen monta kertaa <3 <3

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Ulkoilua odotellen

Pahus, kun koko ajan sataa vettä ja maa on niin märkä, etten viitsi viedä pentuja pihalle kastumaan ja kylmettymään. Olisipa yksikin kaunis päivä ja maa hieman kuivuisi, niin päästäisiin ekaa kertaa kokeilemaan miltä ulkoilma tuntuu. No, kyllä sen aika vielä tulee. Aiomme varmasti käydä pihalla ennenkuin viisikko lähtee maailmalle.

Ystäväni Sanni kutoi pyynnöstäni pennuille muutama viikko sitten villanutut, kun silloin oli vielä luntakin maassa ja pakkasta. No, kyllä sellaisetkin kelit vielä tulee tänä talvena. Joka tapauksessa pennut saavat mukaansa pikkuiset villapaidat, joita sitten ihan vauvana voidaan pihalla pitää päällä, jos tuntuu kylmältä :))

Eiks vaan oo ihanat!! Kiitos Sanni <3 Ei varmaan epäilystä mitkä ovat tyttöjen villapaidat :))





Tuota mustaa villapaitaa kokeiltiin testimielessä 2,5kk ikäiselle Vickylle. Venyvää on eli menee kyllä mukavasti ylle vielä hetkisen aikaa uudessa kodissakin, kun Vickyn päällä on niin hyvän kokoinen.

Vicky - 2,5kk ikäinen havannaneitonen testaa villapaitaa :)